Kokonaisvaltainen hyvinvointi ja paraneminen

Meillä jokaisella lienee jonkinlainen kuva siitä, mitä terveyden ylläpitäminen edellyttää. Hyvä perusterveydentilahan on yksi elämän tärkeimmistä asioista. Samalla se on myös yksi aliarvostetuimpia asioita, ainakin jos mittarina käyttää sitä, kuinka kohtelemme omaa kehoamme. Ennaltaehkäisevä, omakohtainen terveydestä huolehtiminen hukkuu helposti arkipäivän kiireisten rutiinien pyörityksessä. Vasta kun vaivat kaatuvat päälle kipujen ja kolotusten muodossa alkaen rajoittaa normaalia toimintaa, havahdumme näkemään tilanteen vakavuuden ja alamme korjata tilannetta. Valitettavan usein vielä tässäkin siirrämme vastuuta paranemisestamme muille. Oireista halutaan eroon, ilman että niiden syitä haluttaisiin nähdä tai parantumisen edellyttämiä muutoksia tehdä.

Terveys on monen asian summa ja rakentava prosessi, jonka hyväksi voimme tehdä työtä joka hetki. Hermoratahieronnalla toteutettava ääreishermoston tehokuntoutus on erinomainen väline kehon teknisentoimintakyvyn ylläpitämiseksi. Kun hermojärjestelmä saadaan aktivoitua, kykenee keho saavuttamaan rentoutuneemman olotilan, jolloin myös stressitekijät helpottavat, immuunijärjestelmä toimii paremmin ja kuona-aineiden poistuminen nopeutuu. Jos perusasiat ovat jotakuinkin kunnossa, voi kuntoutuminen olla nopeaakin.

Terveyden kokonaiskuvassa kehon tekninen toiminnallisuus kuitenkin edustaa vasta noin puolta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä myös virheellisten ravintotottumusten korjaamiseen, yksilöllisesti riittävään liikunnan ja levon määrään sekä tarvittavien vitaali-aineiden saantiin. On myös huomioitava esim. työperäinen, yksipuolinen kuormittavuus ja käytettävä mahdollisuudet toiminta - olosuhteiden ja toimintatapojen muuttamiseksi. Lisäksi tervehtymisen käyttövoimana positiivinen elämänasenne ja todellinen halu parantua ja selvittää ongelmien syy-yhteydet, ovat korvaamattomia.

Sairaus ja kipu ovat kehon hätähuuto ja itsepuolustusyritys heikentyneen terveyden ja tasapainon palauttamiseksi. Lähes aina se vaatii jonkin asteista muutosta fyysisellä, emotionaalisella tai mentaalilla olemuspuolella. Usein muutosprosessi on käytävä läpi kaikilla tietoisuudentasoilla. Vaihtoehto on aina olemassa. Voimme nähdä vaivat meitä uhkaavana vastustajana, pyrkien tukahduttamaan oireet esim. kipulääkkeillä ja olemalla huomioimatta ilmeisiä syy-seuraus suhteita. Toisaalta voimme myös nähdä vakavankin sairauden mahdollisuutena tehdä suunnanmuutoksia elämän eri osa-alueilla. Tämäkään ei ole tae kivuttomaan olotilaan, mutta merkitystä on sillä, annammeko kipujen ja sairauksien hallita elämäämme vai hallitsemmeko omaa kehoa ja elämäämme niistä huolimatta. Eli miten ylipäätänsä määrittelemme itsemme suhteessa vallitseviin olosuhteisiin.